Laskettu aika tuli – ja meni. Vain alle 10 prosenttia vauvoista ylipäätään syntyy ennakkoon arvioituna päivänä ja usein ensimmäinen lapsi menee lasketun ajan yli, joten mitään ihmeellistä ei ole vielä tapahtunut. Normaali aikaväli syntymälle on kuitenkin kaksi viikkoa ennen ja jälkeen lasketun ajan. Mutta silti lasketussa ajassa on jotain maagista. Se rajaa odotusta. Nyt odotus varsinaisesti tuntuu vasta alkavankin.
Odotus ei kosketa ainoastaan meitä tulevia vanhempia. Välillä tuntuu jopa, että suurempaa odotusta harrastetaan lähipiirissä. Jokainen hyvää tarkoittava puhelinsoitto ja tekstiviesti alkaa ”joko jo?” -kysymyksellä, vaikka olemme yrittäneet vakuutella, että kaikille kyllä varmasti ilmoitetaan sitten, kun jotain tapahtuu. Toisaalta ymmärrän hyvin kyselyt, koska tilannetta on hieman hankala muuten seurata. Kun ei itsekään oikein tiedä, missä mennään, ja mies odottaa työpäivän aikana soittoa puhelin toisessa ja autonavain toisessa kädessä valmiina lähtemään.
Vaikka mitään takuuvarmoja kotikonsteja synnytyksen käynnistymiseen ei olekaan todettu olevan, olen silti yrittänyt siivota nurkkia ja kaappeja ahkerasti ja viedä roskia ainakin muutaman kerran päivässä, jotta voisin tallustaa portaita ylös alas edes sen muutaman kerroksen. Ei mitään. Sauna on vielä pesemättä, joten se lienee sitten asialistalla seuraavana. Kovin pitkille kävelylenkeillekään ei ankkatyylillä ole oikein asiaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti