Tiedän että tämä on asia, joka jakaa todellakin mielipiteet ja vahvasti, joko suuntaan tai toiseen. Oma mielipiteeni on just sinne toiseen suuntaan.
Itselläni on kolme täydellisesti toisistaan poikkeavat imetystarinat. Ensimmäistä imetin pari ensimmäistä kuukautta ja sitten lopetin kun oli niin vatsavaivainen, ressukka. Kokeilin omalla ruokavaliolla kaikkia kikkoja ja sitten annoin pari päivää pelkkää äidinmaidonkorviketta ja plam, vatsavaivat lähtivät. Keskimmäistä imetin puolitoistavuotiaaksi asti. Viimeinen taasen sai raivareita tissillä, joten lopetin kun hän oli puoli vuotias.
Jokainen kokee ja haluaa kokea imetyksen eri tavoin, jotkut eivät halua imettää ollenkaan ja taasen toiset menevät ääripäähän ja imettävät kun taapero on vielä 3-5 vuotias. Tämä toinen ääripää minua ihmetyttääkin, ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä mutta ei niinkään positiivisessakaan, hyvin neutraalisti, jos näin voi todeta ;) Mikä siinä on niin ihanaa, että 4 vuotias tulee ja sanoo haluavansa tissiä, eikö äiti ole saanut napanuoraa poikki? Onko se jokin läheisyys-kysymys? Mikä siinä on niin ihanaa, voiskos joku kertoa syyn, ihan aidosta haluaisin tietää
mikä siinä on takana. Asiaa ei tarvitse puolustella kuten Kaksplussan päätoimittaja, joka imettää vielä 3-vuotiastaan...olen vain utelias tietämään ;)
Nautitaanhan lämmöstä ja nyt ulos lomps!
Mia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti