Seitsemän vuotta sitten, odottaessani kaksosia, kokeilin ensimmäisen kerran Anitan tukivyötä. Nyt, rv 21 palasin jälleen käyttäjäksi. Lähtötilanne eri, tulokkaita on tällä kertaa yksi. Itse olen vuosien aikana pysynyt suhteellisen samankokoisena, mutta vyön koko on nyt xs, kun kaksosten masuaikana se oli M.
Tukivyötä ostaessa, pitää ottaa tarpeeksi napakka koko. Liian pieni vyö painaa ja puristaa väärin ja liian isosta taas ei ole mitään hyötyä. Värin valinta sinänsä on jokaisen oma makuasia, mutta jos käytät paljon valkoisia vaatteita, ei ehkä musta vyö ole paras (vaikka se niin arvostettu muuten onkin ;)).
Olen nyt toista päivää pitänyt kotona vyötä. Ensin ajattelin, että ei tästä ole hyötyä. Mutta illalla poistaessani vyön, huomaan kuinka paljon se oikeasti tukee vatsaa ja ryhtikin on parempi. Itselläni on alaselässä ongelmaa lannerangan kanssa, ja tähän tämä on juuri auttanut.
Olisi vain pitänyt aiemmin ymmärtää hakea vyö, niin rakas juoksuharrastukseni olisi ehkä voinut jatkua pidempäänkin. Toisaalta, sitähän voisi käydä kokeilemassa lenkkiä vyön kanssa vaikka huomenna, rv 21+5.
Tuumasta toimeen siis, lenkkivaatteet päälle (tai jotain sen tyylistä, mikä nyt mahtuu ylle) ja tukivyö alle ja menoksi…
…Niinpä, tuossa aiemmin totesinkin, niin aiemmin olisi pitänyt kokeilla juostessa vyötä. Nyt tuo juokseminen näyttää suorastaan hupaisalta, ja syke nousee turhan ylös. Lajin vaihto siis, ja vyö päälle.
RV 23+4, päätin testata Zumbaa pari tuntia vyön kera. Ja siinä se toimi. Myös pitkillä kävelylenkeillä se on hyvä. Ainoa miinus on ehkä se, että vyö edes auttaa kävelylenkeillä pissahädän tunnetta.
Nyt onkin sitten menossa jo rv 24, ja testit vyön kanssa jatkuu myöhemmin. Lyhyesti sanottuna, suosittelen hankkimaan tukivyön hyvissä ajoin raskauden alkuvaiheessa, etenkin, jos sinulla on selkävaivoja tai haluat jatkaa jotain harrastusta pidempään.
Testin jatkoa...
Kävimme perheen kanssa Tanskassa, Legolandissa sekä Kööpenhaminassa. Menimme lentäen Billundiin, jossa jäin 8 h aikaa Legolandille. Sieltä matkamme jatkui bussilla Kööpenhaminaan, josta loppupeleissä jatkoimme bussilla Tukholmaan ja sieltä laivalla Turkuun. Olimme reissussa viisi päivää. Lapset (ja myös aikuiset) jaksoivat ihmeen hyvin koko reissun.
Ensimmäisellä etapilla pidin tukiliiviä koko matkan ajan. Matka meni hyvin, ja selkä ei väsynyt yhtään. Näillä viikoilla (rv 31) vaan alkaa tuo turvotus kiusaamaan nilkkoja aikalailla. Lentokoneessa olisi ehkä voinut ottaa liivin pois ja laittaa sitten taas päiväksi Legolandiin. Mutta tulipahan siis testattua koko päivän (melkein vuorokauden) käyttö.
Edelleen tykkään kovasti käyttää liikkuessa liiviä. Nyt joutuu jo hieman löysemmälle laittamaan, turvotuksen takia. Mutta liivi kyllä tukee oikeasti hyvin.
Lopuille bussimatkoille en laittanut tukiliiviä ollenkaan, ja se oli ihan viisas temppu. Sen sijaan kävelyreissuilla sitä pidin, ja sekin oli hyväksi havaittu vaihtoehto :).
Nyt katsotaan, miten liivin käyttö loppuajalla etenee...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti