Niin raskaana oleville kuin lapsiperheillekin on markkinoilla tarjolla jos jonkinlaista arkea helpottavaa tai viihdyttävää vempainta ja härveliä. Myönnän olevani hieman allerginen kaikenlaiselle trendikkäälle, mutta haluan silti suhtautua kaikkeen uuteen avoimin mielin ja valmiina kokeilemaan. Koskaan ei voi tietää, mitä löytää.
Aiemmin keväällä sain testattavakseni bolan – kaulakorun, jonka sisältä helisevän äänen on tarkoitus rauhoittaa lasta niin odotusaikana mahassa kuin syntymän jälkeenkin. Odotusaikana en huomannut eroa vauvan aktiivisuudessa niiden päivien välillä, jolloin korua käytin ja jolloin en. Nyt syntymän jälkeen vauvaa tuntuvat niin ikään rauhoittavan vähän jämäkämmät äänet, kuten ohi ajavat kuorma-autot tai juhannuksena stereoista pauhannut Popeda.
Siinä missä vauva ei ole bolaan erityisemmin reagoinut, ovat karvaisemmat perheenjäsenemme olleet erittäin kiinnostuneita kaulassa helisevästä pallosta. Odotusaikana sain varoa vatsaani kohti tehtyjä kiinnostuneita hyökkäyksiä ja nyt täytyy tarkkaan katsoa, missä bolaa vauvan lähettyvillä heiluttelee, jotteivät kissojen tutkimusretket osu vauvaan.
Monet muutkin vauvalle tarkoitetut asiat ovat kissoja kiinnostaneet. Pinnasängystä on valloitettu nukkumapaikaksi jalkopääty – vauvaan kissat eivät silti koske. Vaunut ovat yltä päältä karvoissa, kun kissaneiti on ottanut kuomun päällä päivätorkut. Auton turvakaukalo ja sitteri on nekin pikaisesti testattu, mutta ovat ilmeisesti pienen kokonsa puolesta vähemmän kiinnostavia. Uusin ihastuksen kohde on juuri lahjaksi saatu leikkimatto, jonka päällä roikkuu kaaressa pehmeää pupua ja autoa. Vauva ei vielä oikein hahmota maton tarkoitusta, mutta kissoille idea on ollut selvä alusta asti. Viimeksi tänään aamulla vanhempi kissoista kölli matolla selällään ja läpsytteli mobilepupua tassuillaan. Toimii siis lapselle kuin lapselle – oli se lapsi sitten kissa tai ihminen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti