Oravavauvojen hoitokoti

http://www.ozbaby.fi/?inc=24&manufacturers_id=27
3-vuotiaan Tiitun suosikki-pihaleikki on nimeltään ”Oravavauvojen hoitokoti.” 
Joku muu lapsi saattaisi nimittää tämänkaltaista pihaleikkiä vain ”majan rakennukseksi”, mutta tällä ihanalla, erityisellä tyttärellämme on hyvin vilkas mielikuvitus, joten leikeille löytyy useimmiten jokin syvempikin merkitys. 
Tässä leikissä ilo löytyy siitä, että lapset kuvittelevat pelastavansa kodittomaksi joutuneita oravalapsia-niillehän täytyy rakentaa suojaava pesä ja hommata ruokaakin!
 
Isosisko Mette (8v) on Projektin johtaja, joka vastaa suunnittelusta ja suurista linjoista. 
Pikkutarkempi Tiitu toimii Toimitusjohtajana ja yhtenä hoitokodin hoitajista, hän on siis kokonaisuudessaan ”Toimitushoitaja.”
Hoitokoti toimii kotipihalla, pienessä käkkärämäntyjen muodostamassa ryhmässä, joka tähän aikaan vuodesta on täynnä savista ja märkää maa-ainesta. Hoitajat siis työskentelevät hyvin mutaisissa olosuhteissa.
Niin pimeää, märkää tai kylmää säätä ei olekaan, etteikö kuvitteellinen hoitokoti voisi olla toiminnassa-haastavissa sääolosuhteissahan potentiaaliset kodittomat juuri apua tarvitsevatkin!
 
Vedenpitävä puku antaa hoitajalle resurssit huoltaa pienempiään täysin rinnoin, ilman huolta siitä että allaolevat sisävaatteet kastuisivat tai likaantuisivat. Tyköistuvan mallinen takki on osoittautunut sopivaksi lapselle, joka milloin roikkuu puunoksasta pää alaspäin, milloin juuttuu ahtaaseen luolaan.
Kaikenlainen lika ja kura kyllä irtoavat, kun tahroihin pureudutaan heti leikin loputtua kotona. Pintamateriaali hylkii likaa, ja ne tahrat jotka tarttuvat, eivät tartu pysyvästi. Useimmiten pelkkä lämpimällä vedellä pyyhkiminen jo auttaa tuoreeltaan muta-kura-ja hiekkatahroihin.
 
Jokaisella 20 hoitokodin asukkaasta on oma nimi ja ”henkilöhistoria”, vaikka oravista nyt puhutaankin, ja jokaisella omat erityistarpeensa avun suhteen.
Esimerkiksi eräät vastasyntyneet oravakaksoset olivat joutuneet ulkosalle kun niiden äiti oli loukannut tassunsa ja joutunut Oravasairaalaan. Pienet Aatu ja Eetu olivat aivan pihan ilkeiden varisten armoilla kunnes tytöt löysivät ne ja toivat hoitokotiin syömään mantelirouhetta.
Oravavanhus Elviira taas ei enää jaksanut kiivetä takapihan omenapuuhun, jossa sen pesä ennen sijaitsi. Maan tasalla toimiva hoitokoti palvelee nyt tätäkin ”asiakasta”, joka kuulemma kulkee oravarollaattorilla!
 
Uuden, hienon ulkoilupuvun saatuaan Tiitu huudahti:”Ihana karkin värinen!” ja oli ensin hieman epävarma voisiko niin upeaa vaatetta käyttää ”töissä”, mutta nähtyään, kuinka puku puhdistui ennalleen eikä näyttänyt kärsineen pesusta lainkaan hän uskoi että ”univormu” oli juuri omiaan myös neiti Toimitushoitajalle. 
Pukuun ei tullut jälkeäkään myöskään eräällä pikkuiseen, ahtaaseen luolaan suuntautuneella pelastusretkellä, joka tehtiin ex tempore, kun lapset epäilivät siellä majailevan oravavauvoja jotka tarvitsevat apua. 
Osan ajasta kontaten majassa liikkuva Toimitushoitaja on ollut hyvin tyytyväinen siihen, ettei pukuun ole kovasta käytöstä huolimatta tullut kulumajälkiä eikä reikiä, vaikka kaikki edellytykset moiselle olisi ollut.
Toimitushoitaja rentoutuu ruokatauolla laskemalla isohkosta liukumäestä useita kertoja, ja uusi puku kuulemma luistaa siellä hyvin. 
Tämä onkin kuuleman mukaan yksi puvun tärkeimmistä käyttöominaisuuksista!
 
Liikkuvaisen Toimitushoitajan huoltajan ominaisuudessa voin olla kiitollinen myös siitä, että asussa on riittävästi heijastimia ja niitä on joka puolella pukua-koskaan ei nimittäin tiedä, miten päin tyttö on juuttunut luolan suulle jumiin ja kumpi pää pilkistää ulos. 
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *