Koliikki määritellään yleensä vauvan pitkään jatkuvaksi itkujaksoksi, joka ajoittuu yleensä iltaan ja yöhön. Osalla vauvoista kipuun viittaavaa itkua on pitkin päivääkin. Itkuun ei auta vaipanvaihto, syöminen eikä rauhoittelu. Tarkkaa syytä ei itkulle ole löydetty, eikä voida varmasti tietää itkeekö vauva vatsan alueen kipujaan, lihaskipujaan vai hermostuneisuuttaan. Vauva ei kuitenkaan itke vahvistaakseen keuhkoja, se on varmaa. Koliikkioireet alkavat yleensä noin kahden viikon iässä ja jatkuvat hoitamattomina 3–4 kuukauden ikään, puolella koliikkivauvoista jopa 6 kuukauden ikään asti.
Vaikka vauvan itkua on luonnollinen tapa kommunikoida, ovat erityisen paljon itkevät vauvat stressitilassa, mikä tulee huomioida vauvan hoidossa. Esimerkiksi koliikista tai refluksista johtuvat pitkät itkujaksot johtavat vauvan stressitilaan. Myös nälkä aiheuttaa vauvalle stressitilan, jos vauva joutuu itkemään kipuaan pitkään. Kaikki vauvat hyötyvät hellimisestä, mutta itkuisten vauvojen kohdalla helliminen on entistäkin tärkeämpää. Vauva tarvitsee paljon syliä, silittelyä, kylvettämistä ja hierontaa sekä esimerkiksi rasvausta luonnollisilla rasvoilla. Vauvalle ei voi antaa liikaa läheisyyttä!
Mitä piilee vauvan koliikin takana?
Vauvan koliikkioireita ei tarvitse eikä tule kestää. Useimpia koliikkiin johtaneita oireita voidaan helpottaa hoitamalla vauvaa ja äitiä kokonaisvaltaisesti. Jos koliikkioireita pidetään luonnollisina eikä vauvaa yritetä auttaa, voivat koliikkioireet noidankehämäisesti vain pahentua vauvan hakiessa lohtua syömällä.
Koliikin mahdollisia syitä
Koliikkioireet muodostuvat todennäköisesti useamman tekijän summasta eikä täyttä varmuutta syistä voida aina tietää. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että useisiin oireiden aiheuttajiin voidaan vaikuttaa ja oireita yleensä saadaan vähintään lievennettyä.
Yksi tärkeimmistä syistä on vauvan ruoansulatusjärjestelmän keskeneräisyys. Ruoansulatusjärjestelmä kehittyy lapsen kolmen ensimmäisen vuoden aikana ja ensimmäiset 3–4 kuukautta ovat erityisen herkkää aikaa. Vastasyntyneen ruoansulatusjärjestelmä on yleensä kehittynyt käsittelemään äidinmaidon koostumuksen, mutta äidinmaito saattaa myös aiheuttaa vauvalle oireita.
Ruoansulatuksen heikkeneminen voi aiheuttaa vauvalle kivuliaita vatsavaivoja. Kolekystokiniini-suolistohormonin riittämätön erittyminen erityisesti klo 18-24 aikaan saattaa olla ruoansulatuksen toiminnan heikkenemisen taustalla. Hormonin tehtävänä on saada rasvojen ja valkuaisaineiden pilkkomiseen osallistuva sappirakko toimimaan. Paksusuolen käymistilaan on saattanut toisin sanoen johtaa valkuaisaineiden ja/tai rasvojen huono pilkkoutuminen suolistossa. Tämä käymistila johtaa turvotukseen ja vaikeuttaa myös hengitystä. Erityisesti maitotuotteiden valkuaisaineiden (erityisesti kaseiini) erittyminen äidinmaitoon ja kulkeutuminen sitä kautta vauvan suolistoon voi aiheuttaa oireita.
Kiertäjähermon toiminnan häiriintyminen voi olla myös koliikkioireiden taustalla. Kiertäjähermo hermottaa mm. ruoansulatuskanavaa ja palleaa, ja sitä kautta oireita voi syntyä suolistoon. Hermo voi joutua pinteeseen niskan lihaksien kireydestä johtuen, mikä on voinut saada alkunsa jo kohdussa tai pitkittyneessä tai nopeassa synnytyksessä.
Lonkankoukistajien lihaskireys voi myös vaikeuttaa vatsan toimintaa, koska paksusuolen alku ja loppu kulkevat lonkankoukistajien alta. Vauvalle annettava D-vitamiinilisä ja äidin käyttämät rasvat sekä magnesiumin puute äidillä ja vauvalla voivat myös aiheuttaa oireita Myös vauvan pitäminen pitkiä aikoja turvaistuimessa tai babysitterissä vaikuttaa ruoansulatukseen, koska sisäelimet joutuvat liian ahtaalle.
Hermojärjestelmän tai aistitoimintojen kehittymättömyys on myös yksi vauvan itkuisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Suolisto ja hermojärjestelmä ovat yhteyksissä toisiinsa, minkä huomaa aikuisellakin esimerkiksi jännityksen aiheuttamana vatsakipuna tai ripulina.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä on huomioitava, että vauvat ovat hyvin herkkiä aistimaan kodin tunnelmaa, erityisesti äidin tunteet. Jos äiti on syystä tai toisesta stressaantunut tai esimerkiksi huolissaan vauvasta, aistii vauva tämän herkästi ja reagoi tähän tunteeseen. Vauvoja ei siis pysty hämäämään, ja siksi äidin hyvinvoinnista huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin vauvan hyvinvoinnista huolehtiminen, koska ne ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Pitkää äidit siis huolta vauvanne lisäksi itsestänne!
Vauvan koliikkioireita voidaan helpottaa esimerkiksi vyöhyketerapeuttisella vauvahieronnalla, vyöhyketerapialla, äitiyskiropraktiikalla, osteopatialla ja homeopatialla. Sopiva hoito riippuu siitä, mikä vauvan oireiden taustalla on. Asiantunteva terapeutti huomioi vauvan ja äidin kokonaisvaltaisesti ja yhdistää tarpeen mukaan hoitoon myös ohjausta esimerkiksi ruokavaliosta ja vauvan hoidosta.
Lue lisää koliikkivauvan hoidosta: http://yhdessapalvelut.fi/portfolio/koliikkivauvan-hoito
Äitiysfysioterapeutti
Äitiysfysioterapeutti on erikoistunut raskausajan ja synnytyksen jälkeiseen fysioterapiaan ja tukee äitiä kokonaisvaltaisesti voimaan hyvin. Äitiysfysioterapeutti on omiaan tukemaan synnytykseen valmistautumisessa ja toisaalta siitä palautumisessa. Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen äidillä voi olla erilaisia kipuja ja niiden hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn voi hakea äitiysfysioterapeutilta apua. Lantionpohjan lihasten harjoittelu kannattaa aloittaa viimeistään raskausaikana. Synnytyksen jälkeen voi lantionpohjaan kontaktin saaminen olla haasteellista ja joskus uuden yhteyden luomisessa on tarpeen hakea apua. Äitiysfysioterapeutti on myös erikoistunut suorien vatsalihasten erkauman kuntouttamiseen. Sektio- ja episiotomia-arpien hoito on oleellinen osa äitiysfysioterapiaa, sillä kiinnikkeiset arvet vaikuttavat kehoon laajalti.
Lue lisää äitisyfysioterapiasta: http://yhdessapalvelut.fi/portfolio/aitiysfysioterapia
Lähteet:
Rikala, Kirsi (2009) Koliikkiopas – Vauvan vatsa kuntoon hieronnalla ja ruokavaliolla. Tammi.
Lind, Anna-Kaarina (2008) Vyöhyketerapia ja refleksologia koliikkivauvan hoidon tukena. Medika Nova Oy.