Meillä asuu agentti. Erilaisia agenttitehtäviä suoritetaan pitkin päivää niin ruokailussa, ulkoilussa kuin kylpyhetkessäkin. Päivälevolle rauhoittuminen on toisinaan hankalaa, kun mielen täyttää agenttiaseman rakennussuunnitelmat. Agenttiudessa hauskinta on äidin kannalta se, että oikeastaan minkä tahansa –tylsänkin – tehtävän saa agentti-liitteellä sujumaan yllättävän näppärästi. Ainakin useimmiten. Seuraava katkelma kuvaa agenttimme tyypillistä aamua:
”Ti-di-tii, ti-di-tii, ti-di-ti-ti, ti-di-tii…” Autot 2 –elokuvan trailerimusiikki herättää meidät. Agentti-Aarni hipsii katkelmaa hyräillen viereemme ja esittää vaatimuksen siitä, että kaikkien olisi noustava, pikimmiten. Aamuvirkeys on onneksi minulta periytynyttä, joten ilman hurjempia vitkutteluita saan itsenikin nousemaan. Aamiaisen valmistamisessa agenttimme haluaa toki olla mukana. Kahvinkeittimen ja mikron käynnistämiset ovat riittävän teknisiä toimia Aarnille. Puurolautasen pohjasta saattaa paljastua agenttiviesti, jonka vain äiti pystyy lukemaan. Ja vasta, kun lautanen on jo tyhjä:)
Aamiaisen jälkeen muut aamutoimet suoritetaan usein myös agenttitoimiksi naamioituina. Pukemiseen löytyy lisävauhtia, kun joku toinen tärkeä agenttitehtävä odottaa pukeutumisen jälkeen. Yllättävän usein hämääminen toimii. Ainakin toistaiseksi. Nautitaan siis siitä.
Ulkona agentillamme on useita erilaisia tehtäviä. Naapureissa asustaa agenttimme mielestä yllättävän paljon rosvoja, jotka on otettava kiinni. Vesilammikot muuttuvat öljyksi, joka on agenttitehtävässä kuljetettava viemäriin. Suuret jäteastiat toimivat milloin agenttiasemana, milloin öljynporauslauttana. Vankityrmiä rakennetaan lumi- ja hiekkakasoihin. Kiirettä ja huisketta riittää. Aina välissä on muistutettava myös pikkusiskoa agenttiuden ytimestä: ”Täytyy olla tosi vikkelä!”.
Uusi ulkoilupuku on toiminut agenttileikeissä mainiosti. Riittävän tummat värit ovat säilyneet suhteellisen siistin näköisinä, vaikka roiskeita varomatta onkin leikeissä rymistelty. Ainoastaan hihan vaaleammassa tehosteraidassa rapa on jäänyt näkyviin. Ulkoilun jälkeen puvun kuivattaminen ja kuivan hiekan rapsiminen ovat toistaiseksi riittäneet puvun huolloksi. Väri on ollut mieluinen myös käyttäjälle. ”Tämähän on ihan Finn Mc Missilen värinen!” oli ensi kommentti Aarnilta puvun nähdessään. Olipa yllättävää meidän agentiltamme:)
Sisälle ehdittyämme laitan edellisen päivän Pikku Kakkosen pyörimään siksi aikaa, että saan lounaan valmistetuksi. Muutama ohjelman katsominen sujuu mainiosti. Kaapon ja Laten pähkinässä tuimailmeinen konstaapeli on kuitenkin agentillemme liikaa. Todelliset roistot todellisessa lastenohjelmassa ovat raavaalle agentillekin toisinaan liian pelottavia. Televisio sammutetaan ja tilanne rauhoittuu. Ehkäpä agenttikoulutus on vielä intensiivisyydestään huolimatta kesken. Agenttiarkemme siis jatkukoon.
– Reima ulkoilupuvun testaaja Agentti-Aarni 4v.-