On kaunis päivä ja aurinko paistaa. Tyttärelläni, Amandalla, on upouusi 92-senttinen Reimatec-keväthaalari. Se on juuri otettu paketista, joka noudettiin matkahuollosta. Tyttö hihkuu riemusta: ”Ihana haalari, ihanat sydämet!” Pirteä kuosi ilahduttaa myös äitiä. Nyt on ulkosalla helppo seurata, missä pieni viipottaa. Tarkastelen haalaria lähemmin; missä ihmeessä ovat heijastimet? Hymy leviää kasvoilleni; heijastimethan löytyvät sydänkuvion seasta ja ovat sydämenmuotoisia nekin! Miten ihanaa ja jopa erilaista! Ei tylsiä heijastavia nauhoja, vaan suloiset sydänheijastimet. Ja hupussakin on omansa! Kertakaikkisen hieno haalari.
Haalarista irrotetaan hintalaput ja Amanda saa pukea haalarin itse ylleen. Nyt tuleekin testattua samalla helppokäyttöisyys. Jalat sujahtavat lahkeisiin ja hetkessä haalari on puettu. Vielä vetoketju kiinni. Tätä kohtaa äiti hieman jännittää, koska edellisestä haalaristaan tyttö onnistui kiskomaan vetskarin rikki. Sulavasti tuntuu vetoketju liukuvan kiinni; mikä helpotus! Haalari on siis ehdottomanhelppokäyttöinen, koska 2-vuotias osaa pukea sen itse päälleen. Sen saa myös mukavasti kiristettyä tarvittaessa vyötärönauhoilla sopivan kokoiseksi. Tyttäremme on nimittäin melko kapean mallinen.
Nyt ulos ja lenkille! Aurinko paistaa, mutta kevätsää on kuitenkin viileä. ”Onko kylmä”, varmistelen Amandalta. ”Ei oo, on ihan mämmin”, vastaa tyttö. Niin. ’Mämmin’ on tietysti yhtäkuin lämmin. Haalarissa tuntuikin olevan sopiva vuori. Ei ohut, eikä liian paksu. Ja päälikangas tuntuu laadukkaalta, pitää varmasti hyvin tuulta ja vettä. Tuulenpitävyys on meidän asuinalueellamme tärkeä ominaisuus, sillä asumme aukealla paikalla, jossa tuulee lähestulkoon aina.
Lenkille lähdetäänkin tällä kertaa pyörän kanssa. Amanda on saanut isovanhemmiltaan lahjaksi kolmipyörän ja tahtoo kokeilla sitä. Haen sisältä pyöräilykypärän ja istutan tytön pyörän päälle. Pyörä kulkee ja tuuli suhisee korvissa. ”Onhan sinulla kulta vielä lämpöinen olo”, kyselen taas huolestuneena äitinä. ”On, on. Oikein mämmin”, vastaa tyttö. Pitäähän se sitten uskoa, lämmin on.
Koska on niin kaunis päivä, päätän ottaa Amandan mukaan vielä pihahommiin. Tarkoituksena on alkaa rakentamaan terassia ja sen alle tulee valtava määrä sepeliä. Sepeli on jo ajettu traktorilla tulevan terassin kohdille, mutta se on suurissa kasoissa ja pitää tasoittaa haravalla tasaiseksi sora-alueeksi tietysti unohtamatta tehdä kaatoja talosta poispäin. Amanda tarttuu innokkaasti pieneen haravaansa ja alkaa haravoida kanssani sepeliä voimakkaalla otteella suuntaan ja toiseen. Vähän väliä tyttö pyllähtää maahan maan epätasaisuuden vuoksi, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Terävät kivet varmasti painautuvat inhottavasti kankaaseen; saas nähdä kuinka käy, meneekö kangas rikki kivien hankauksesta. Nyt on haalari tositestissä!
Haravointiurakan jälkeen on aika mennä sisälle syömään. Tyttö kävelee perässäni mallikkaasti rappuja ylös, mutta sisään päästyään ei haluaisi riisua haalaria -se on niin hieno! Pienen itkun tuherrettuaan hän suostuu luopumaan haalaristaan hetkeksi, kun lupaan, että myöhemmin menemme vielä uudestaan ulos. Tarkastan haalarin ja seon edelleen kuin uusi! Edes terävät kivet eivät vahingoittaneet kangasta japöllyävä hiekka ei ole tarttunut haalariin. Tästä haalarista tulee pitkäikäinenystävämme!
–Reima kevätpuvun testaaja Amanda 2v.-